tutkimuspolitiikkoja

Tutkimuspolitiikka viittaa niihin strategioihin, tavoitteisiin ja toimiin, joita valtio tai muut organisaatiot asettavat ohjaamaan ja tukemaan tieteellistä tutkimusta ja kehitystoimintaa. Se kattaa laajan kirjon päätöksiä, jotka vaikuttavat tutkimuksen rahoitukseen, prioriteetteihin, infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimustulosten hyödyntämiseen. Tutkimuspolitiikan tavoitteena on usein edistää tieteen kehitystä, innovaatioita, taloudellista kasvua, yhteiskunnallista hyvinvointia ja kansallista kilpailukykyä.

Keskeisiä elementtejä tutkimuspolitiikassa ovat tutkimusrahoituksen kohdentaminen, esimerkiksi perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja kokeellisen kehittämisen välillä. Politiikka voi myös määrittää painopistealueita, joille pyritään erityisesti ohjaamaan resursseja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi tai uusien teknologioiden kehittämiseksi. Tähän sisältyy usein kansainvälisen yhteistyön edistäminen ja osallistuminen globaaleihin tutkimushankkeisiin.

Tutkimuspolitiikka vaikuttaa myös tutkijoiden koulutukseen ja urapolkuihin, esimerkiksi tohtorikoulutuksen laatuun ja tutkijoiden liikkuvuuteen. Lisäksi se käsittelee tutkimusetiikkaa, avointa tiedettä ja tutkimustulosten levittämistä ja hyödyntämistä niin akateemisessa maailmassa kuin yhteiskunnassakin. Tutkimuspolitiikan toteutuminen edellyttää usein monenlaista yhteistyötä yliopistojen, tutkimuslaitosten, yritysten ja julkisen sektorin välillä.