turvaohustuste

Turvaohustuste on termi, jota käytetään erityisesti lainasuhteissa ja sopimusoikeudessa kuvaamaan velvoitteita, joiden tarkoituksena on turvata toisen osapuolen suorituksen toteutuminen tai velan takaisinmaksu. Turvaohustus antaa vakuuden tai turvan vastapuolelle, että sopimuksenalainen velvoite pannaan täytäntöön tai että saatavat ovat turvattuja häiriötilanteessa.

Turvaohustuksia voidaan käyttää monissa muodoissa. Tavallisimpia ovat henkilökohtaiset takaussitoumukset (takaukset), jolloin takaaja vastaa velasta lainan tai sopimuksen ehtojen puitteissa. Toisinaan turva voidaan asettaa omaisuuteen, kuten panttiin tai kiinnitykseen (esimerkiksi kiinnitetty asunto tai ajoneuvo), jolloin velallinen menettää oikeutensa omaisuuteen velan laiminlyönteihin asti. Lisäksi käytetään pankkivakuuksia tai yhteisvastuullisia takuuta, joissa useampi osapuoli vastaa velasta.

Turvaohustusten merkitys korostuu erityisesti rahoituksessa, leasingissä, julkisten hankintojen ja yritysjärjestelyissä. Ne pienentävät luottoriskiä ja antavat luotonantajalle tai vastaanottajalle vakuuden siitä, että sopimuksen ehtojen noudattaminen voidaan varmistaa myös velkojan epäonnistuessa suorituksessa. Turvaohustukset ovat usein osa suurempaa sopimusta ja ne voivat olla olennainen osa riskinhallintaa sekä luottokelpoisuuden arviointia.

Sopimuksen täytäntöönpanon ja turvan vapauttamisen kannalta oleellista on, että turvaohustus on selkeästi määrätty, kirjallinen ja toteutettavissa yksiselitteisesti sekä voimassa nykyisten velvoitteiden keston ajan ja niiden päätyttyä.