tulkintakeinoja

Tulkintakeinoja tarkoittaa keinoja tai menetelmiä, joiden avulla tekstejä, ilmiöitä tai dataa tulkitaan ja ymmärretään. Termi viittaa sekä yksittäisiin kielellisiin välineisiin että laajempiin tutkimusotteisiin, joita voidaan soveltaa eri aloilla.

Tulkintakeinoja käytetään muun muassa kirjallisuudentutkimuksessa ja lingvistiikassa sekä sosiologiassa ja kulttuurintutkimuksessa, mutta ne ovat relevantteja myös oikeus- ja hallintotieteessä sekä datatieteellisessä työssä. Esimerkkejä ovat close reading, kontekstuaalinen analyysi, semanttinen analyysi ja diskurssianalyysi sekä hermeneuttiset lähestymistavat.

Oikeudellisessa ja hallinnollisessa tulkinnassa yleisiä lähestymistapoja ovat sanamuodon tulkinta, tarkoituksen tulkinta ja historiallinen tulkinta. Tutkimuksessa tulkintakeinojen valinta perustuu tekstin luonteeseen, tarkoitukseen ja siihen, millaista ymmärrystä haetaan; usein käytetään useampaa keinoa rinnakkain, ja tulokset perustellaan sekä kontekstilla että lähteillä. Tulkintakeinoja korostavat läpinäkyvyys ja reflexiivisyys, jotta toinenkin voidaan seurata tulkinnan muodostumista.