toksiinimyrkytysten

Toksiinimyrkytysten käsite kattaa tilat, joissa elimistö altistuu toksisille aineille ja saa aikaan vakavia sairauksia tai kuoleman. Altistuminen voi olla äkillinen (akuutti) tai krooninen, ja se voi johtua elintarvikkeista, ympäristötekijöistä, lääkkeistä, työperäisistä kemikaaleista tai biologisista toksineista.

Myrkyt voivat vaikuttaa monin tavoin: ne voivat häiritä solujen aineenvaihduntaa, estää entsyymejä, vahingoittaa solukalvoja tai aiheuttaa elinjärjestelmien vaurioita. Toksiset aineet voivat vaikuttaa keskushermostoon, hengitykseen, sydämeen sekä maksaan tai munuaisiin. Oireet riippuvat myrkyn tyypistä ja altistumisesta, mutta yleisiä ovat pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, huimaus, sekavuus ja hengitysvaikeudet; vakavimmissa tapauksissa voi esiintyä kouristuksia, tajunnan muutoksia sekä elintoimintojen vaarantumista.

Diagnoosi perustuu potilaan altistumisriskien ja oireiden arviointiin sekä laboratoriokokeisiin ja toksikologisiin tutkimuksiin. Monissa tapauksissa myrkytys epäillään jo ennen täydellisen myrkyn tunnistamista, ja hoito aloitetaan nopeasti.

Hoito painottuu ensisijaiseen stabilointiin, mahdolliseen decontaminaatioon sekä tukevan hoidon antamiseen. Decontaminaatio ja mahdolliset vastamyrkytykset valitaan myrkyn tyypin mukaan; esimerkkejä vastamyrkyistä ovat atropiini ja pralidoksime organofosfaatti-intoksikaatiossa, naloksoni opioidimyrkytyksessä sekä fomepizoli metanoli- tai etyleeniglykolimyrkytyksessä. Potilaan tila on seurattava, ja tarvittaessa tarjotaan hengityksen tukemista sekä munuaisten tai maksan toimintojen tukitoimia.

Myrkytystietokeskus Suomessa antaa neuvontaa sekä potilaille että terveydenhuollolle 24/7.