toitekatkestust

Toitekatkestus tarkoittaa ravinnon tai ruokinnan keskeyttämistä tietyn ajanjakson tai pysyvän hoitokäytännön puitteissa. Termi kattaa sekä suun kautta annettavan ruoan että keinoruokinnan, kuten enteraalisen tai parenteralaisen ravitsemuksen lopettamisen tai rajoittamisen. Tällainen päätös voi olla osa hoidon tavoitteiden muutosta, esimerkiksi siirryttäessä palliatiiviseen hoitoon.

Käyttöalueet: Lääketieteessä toitekatkestusta pohditaan erityisesti elämänlaadun ja hoitotavoitteiden uudelleenarvioinnin yhteydessä. Tilanteita ovat vaikeasti sairaat, tajuttomiksi tai koomaan valmistautuvat sekä potilaat, joilla ei ole mahdollisuutta tai toivetta kokea pitkäaikaista ravitsemushoitoa. Päätökset tehdään potilaan kanssa, hänen hoitotahdon ilmaisunsa sekä lainsäädännön ja eettisten periaatteiden pohjalta.

Eettiset ja oikeudelliset näkökohdat: Suomessa potilaalla on oikeus itsemääräytyä ja määrätä omasta hoidostaan. Jos potilas ei pysty kertomaan tahtoa, tilannetta ohjaavat hoitotahto-tiedot, esityökokonaisuudet sekä tarvittaessa oikeudelliset suositukset. Päätökset edellyttävät monialaista harkintaa, potilaan etu huomioiden.

Riskit ja seuraamukset: Toitekatkestukseen liittyy ravitsemustilan heikkenemisen ja nestevajauksen mahdollisuus. Keskeytyksen vaikutukset arvioidaan säännöllisesti, ja potilaalle sekä perheelle tarjotaan oire- ja tukipalveluita sekä vaihtoehtoisia hoitomuotoja hyvän elämänlaadun ylläpitämiseksi.