toimemehhanismi

Toimemehhanismi, tai toimintamekanismi, on termi farmakologiassa ja lääketieteessä, jolla kuvataan sen, miten lääke- tai muu aine aiheuttaa vaikutuksensa elimistössä. Se kattaa kohdemolekyylin vuorovaikutukset, kuten reseptorit, entsyymit, ionkanavat tai kuljettajat, sekä näitä kautta välittyvän solunsisäisen signaalin ja lopullisen fysiologisen vasteen.

Toimemehhanismi voi sisältää sitoutumisen affiniteettiin, agonismin tai antagonismissu, allosteerisen säätelyn sekä entsyymi- tai kuljetinestot. Se voi ulottua molekyylitasolta solun tasolle ja edelleen koko elimistön fysiologiaan. Yleensä MOA kattaa useita tasoja: kohdemolekyylin vuorovaikutuksesta solunsisäisiin signaaliketjuihin ja lopulta koettuihin fysiologisiin muutoksiin.

Esimerkkejä toimemehhanismista ovat: ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (NSAIDit) estävät COX-1 ja COX-2 -entsyymejä, vähentäen prostaglandiinin synteesiä; penisilliini estää bakteerien soluseinän rakentamista vaikuttamalla penicilliinin sitoviin proteiineihin; selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI:t) lisäävät serotoniinin määrää synapseissa estämällä takaisinottoa; rokotteiden MOA liittyy immuunijärjestelmän aktivaation ja immunologisen muistin muodostumiseen, mikä mahdollistaa suojan tulevia infektioita vastaan.

Toimemehhanismien ymmärtäminen on keskeistä lääkkeiden kehittämisessä, haittavaikutusten ennakoimisessa sekä yksilöllistetyssä hoidossa. Toisaalta MOA voi olla monimutkainen ja epäselvä, ja joillakin aineilla on useita mekanismeja tai vaikutukset johtuvat laajemmista biokemiallisista verkostoista.