toimeliaisuudesta

Toimeliaisuus on suomalaisessa kielessä ja kulttuurissa vahvasti arvostettu piirre, joka tarkoittaa aktiivisuutta, aloitekykyä ja halua olla työssä tai tehtävissä tuottelias. Toimeliaisuutta kuvaa usein taipumus tarttua toimeen, suunnitella eteenpäin ja saada aikaan tuloksia. Kielessä käytetään sekä ilmaisua toimeliaisuus että sen genetiivimuotoa toimeliaisuudesta, joka sopii esimerkiksi lauseisiin kuten “toimeliaisuudesta keskustellaan” tai “toimeliaisuudesta kertomukset”.

Etymologisesti sana rakentuu toimelias-juuren ympärille sekä -uus-päätteestä, jolla ilmaistaan tilan tai laatua. Toimeliaisuus syntyy siis käsitteellisestä yhdistelmästä “toimia” (tehdä) ja kielellisestä tavusta, joka muuttaa käsitteen substantiiviksi. Suomea puhunnat käyttävät toimeliaisuutta sekä yksilön ominaisuutena että yleisenä työelämän arvolupauksena.

Käyttö ja konteksti. Toimeliaisuutta pidetään usein myönteisenä työ- ja elämänhallinnan piirteenä: se yhdistää energian, tavoitteellisuuden ja sitoutumisen. Sillä voidaan viitata sekä jokapäiväiseen ahkeruuteen että kaupunkikulttuurin kannalta tärkeään yrittäjyyteen ja aloitekykyyn. Samalla keskusteluissa on korostettu, että toimeliaisuudesta ei saa muodostua itsekeskeistä kiirettä tai uupumuksen lähdettä; tasapaino ja palautuminen ovat myös tärkeitä.

Huomioitavaa. Toimeliaisuutta arvioidaan eri konteksteissa eri tavoin, ja siinä voi esiintyä sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Se on osa suomalaista työetiikkaa, mutta sen merkitys ja ilmentymä voivat vaihdella muuttuvassa työelämässä.