tiivistysmittauksia

Tiivistysmittauksia tarkoittaa maanrakennuksessa ja maarakenteiden laadunvalvonnassa käytettyjä menetelmiä maan tai täytteen tiiviyden ja kosteustilan määrittämiseksi. Mittauksilla varmistetaan, että täyttö- ja pohjarakenteet saavuttavat suunnitellun kantavuuden ja vähäisen painuman riskin.

Laboratoriokokeissa kuten Proctor-testissä määritetään materiaalin maksimi kuiva tiheys ja optimi kosteuspitoisuus. Näitä arvoja verrataan työmaalla saavutettuun kuiva-aineen tiheyteen, jolloin saadaan tiivistysaste (ilmaistaan yleensä prosentteina). Työmaalla yleisiä menetelmiä ovat hiekkamittaus (sand cone), painokappalemittaus (core cutter), ja ydintiheyden mittaukset gammamittarilla (ydinmittari). Levykuormituskoe ja geofysikaaliset menetelmät voivat täydentää tietoa kantavuudesta ja jäykkyydestä.

Mittauksia tehdään säädellysti työmaan laatuvaatimusten mukaan; mittausfrekvenssi ja hyväksymiskriteerit perustuvat suunnitelmiin ja standardeihin. Gammamittarien käyttö edellyttää säteilyturvallisuuden huomioimista ja lupia. Tiivistystulosten tulkintaan vaikuttavat materiaalin karkearakeisuus, vedenpitoisuus, tiivistysenergia ja olosuhteet.

Tiivistysmittaukset ovat olennainen osa maarakentamisen laadunvarmistusta: ne dokumentoivat töiden vaatimustenmukaisuuden ja auttavat ehkäisemään rakenteiden myöhempää sortumista, painumaa ja routavaurioita.