tietoliikennekytkentöjä

Tietoliikennekytkennät, englanniksi telecommunication switching, viittaavat prosessiin ja tekniikoihin, joilla puheluita, datapaketteja tai muita viestintäsignaaleja ohjataan ja yhdistetään kahden tai useamman päätepisteen välillä tietoliikenneverkoissa. Kytkentä on välttämätöntä, jotta viestintä voi tapahtua useamman käyttäjän välillä kuin vain suorien yhteyksien määrä sallisi.

Historiallisesti ensimmäiset tietoliikennekytkennät olivat manuaalisia, joissa operaattorit fyysisesti yhdistivät puhelinlinjoja kytkinpaneeleissa. Nykyaikaiset tietoliikenneverkot käyttävät automaattisia kytkentäjärjestelmiä. Puhelinverkoissa käytetään piirikytkentää, jossa puhelun ajaksi varataan dedikoitu fyysinen reitti. Tämä takaa vakaan ja laadukkaan yhteyden, mutta resurssit ovat varattuina koko yhteyden ajan, vaikka dataa ei siirrettäisikään.

Datan siirrossa yleisempiä ovat pakettikytkennät. Tässä data jaetaan pienempiin paketteihin, joista jokainen sisältää kohdetiedot. Paketit reititetään verkon läpi itsenäisesti ja ne saatetaan koota uudelleen vastaanottopäässä. Pakettikytkentä on tehokkaampaa, koska verkon kapasiteettia voidaan jakaa useiden käyttäjien kesken samanaikaisesti, ja se soveltuu hyvin vaihtelevanopeuksiseen dataliikenteeseen, kuten internetissä. Eri kytkentämenetelmiä, kuten viestikytkentää, käytetään myös tietyissä erikoistarkoituksissa. Kytkentätekniikan valinta riippuu verkon käyttötarkoituksesta, vaaditusta laadusta ja tehokkuudesta.