puhelinlinjoja

Puhelinlinjat ovat viestintäverkkoja, joiden kautta ääniviestit ja data siirtyvät asiakkaan ja puhelinverkon välillä. Perinteisesti ne koostuvat kupariparikaapelista, joka yhdistää asiakkaan kotiin tai toimistoon ja operaattorin keskukseen. Tämä infrastruktuuri mahdollisti sekä analogisen äänipalvelun että myöhemmin digitaalisen tiedonsiirtopalvelun.

Teknisesti puhelinlinjoja on rakennettu useilla toteutuksilla. Kuparille rakennettavat liittymät ovat olleet yleisimpiä, kuten POTS- ja DSL-yhteydet (ADSL, VDSL), joissa sekä äänestä että datasta huolehditaan samalla kupariparilla. ISDN tarjosi digi­taalisia yhteyksiä kuparin yli. Puhelinverkon signaalin hallinta ja reititys on perinteisesti toteutettu erikseen ja osana laajempaa PSTN-verkkoa.

Nykyisin suuri osa uusista yhteyksistä rakennetaan valokuituverkoille (FTTH/FTTP), jotka tarjoavat suuria kaistoja ja vakaamman yhteyden. Kuparin rooli vähenee uusissa liittymissä, vaikka vanhoilla alueilla kuparin päälle rakennettavat DSL-yhteydet ovat edelleen käytössä. IP-pohjaiset viestintäpalvelut, kuten VoIP, voivat kulkea sekä kuidun että kuparin tai langattomasti riippuen käytettävissä olevasta infrastruktuurista. Puhelinlinjojen käyttö kotona ja yrityksissä sekä hätä- ja varmistuspalveluissa jatkuu, mutta siirtymä IP- ja kuiduttuihin ratkaisuin kiihtyy.

Teleoperaattoreiden ja sääntelyviranomaisten tehtävänä on varmistaa verkkojen luotettavuus, turvallisuus ja mahdollisuus hätäpuheluiden toteuttamiseen sekä siirtymän sujuvuus kohti kokonaan IP-pohjaista viestintää.