tietokantamalleihin

Tietokantamallit ovat suunnittelukokonaisuuksia, jotka määrittävät tiedon rakenteen, tallennuksen ja käytön tietokantajärjestelmässä. Ne auttavat hahmottamaan, millaiset tiedot tallennetaan, miten ne liittyvät toisiinsa ja millaisia sääntöjä niille asetetaan. Tietokantamallit voidaan kuvata eri abstraktiotasoilla: konseptuaalisella, loogisella ja fysikaalisella tasolla. Konseptuaalinen malli kuvaa korkeatasoiset entiteetit ja niiden suhteet ilman teknisiä yksityiskohtia. Looginen malli konkretisoi tämän attribuutein ja avaimin tasolla sekä määrittelee taulujen väliset suhteet. Fysikaalinen malli kuvaa miten tiedot fyysisesti tallennetaan ja indeksoidaan valitussa järjestelmässä.

Yleisin kuvausmalli on ER-malli (entiteetti-suhde). Sen kautta määritellään entiteetit, niiden ominaisuudet ja suhteet. Tietokantamallin suunnittelussa korostuvat eheys ja viite-eheys sekä datan riippuvuuksien hallinta: avaimet, viiteavaimet, rajoitteet ja datatyypit. Normalisointi (esim. 1NF–3NF) auttaa välttämään tietojen redundanssia, kun taas denormalisointi voidaan tarvita suorituskyvyn parantamiseksi.

Relaatiomalli on yleinen tapaorganisaatio, jossa tiedot esitetään tauluina ja relaatiot muodostetaan avaimien avulla. Muita malleja ovat dokumenttipohjaiset mallit (kokoelmat kuten JSON), graafiset mallit (solmut ja suhteet) sekä avain-arvo- tai sarakeperusteiset mallit. Valinta riippuu käyttötapauksista, vaatimuksista ja skaalautuvuudesta.

Elinkaari sisältää vaatimusten kartoituksen, konseptuaalisen, loogisen ja fysikaalisen mallin laatimisen sekä jatkuvan ylläpidon ja migraatiot. Hyvin laaditut mallit tukevat tiedon eheyttä, kehitystä ja järjestelmän pitkäikäisyyttä.