tiedonsiirtinopeuksiin

Tiedonsiirtinopeuksiin viitataan dataa siirtävän kapasiteetin tai tahdin mittana kahden laitteen välillä tai laitteen ja tallennusvälineen välillä. Se kuvaa, kuinka nopeasti dataa voidaan siirtää käytännössä, ja se riippuu sekä siirtotavasta että käytettävissä olevasta kapasiteetista.

Yksiköt ja tulkinta voivat vaihdella. Pysyvä mittayksikkö on bit per sekunti (bps), mutta käytännössä käytetään suurempia arvoja kuten kbps, Mbps ja Gbps. Tiedonsiirtinopeudet tallennuslaitteissa ilmoitetaan usein teravomenkantoina (MB/s, GB/s). On tärkeää erottaa bitit ja tavu: 1 tavun (byte) = 8 bittiä. Verkoissa ja Internetissä mitatut nopeudet ovat yleensä Mbps tai Gbps, kun taas tallennuslaitteissa kuvaavia arvoja voivat olla MB/s tai GB/s.

Konteksteja ovat muun muassa verkkoyhteydet, langattomat yhteydet sekä tiedonsiirto tallennusmedioiden välillä. Esimerkkejä: Ethernet-verkkojen nopeudet 100 Mbps, 1 Gbps, 10 Gbps; Wi-Fi-standardit (esim. 802.11ac/ax) tarjoavat teoreettisia maksiminopeuksia, mutta todelliset nopeudet ovat usein pienempiä käytännön olosuhteiden vuoksi. Tallennusmedioissa SSD- ja NVMe-levyt voivat tarjota useita gigatavua sekunnissa, kun taas perinteiset HDD-asemat ovat usein sadasosassa tästä. USB-rajapinnat (esim. USB 3.0/4) voivat tarjota merkittäviä siirtokapasiteetteja, mutta todelliset nopeudet riippuvat sekä laitteistosta että protokollista.

Mittaaminen ja suorituskyvyn tulkinta huomioivat lisäksi viiveen ja ylöspäin/alasuuntautuvan through-putin sekä protokollien ylipainon. Todelliset nopeudet ovat usein teoreettisia maksiminopeuksia pienempiä, ja niihin vaikuttavat sekä laitteet että verkon kuormitus. Yleisesti tiedonsiirtinopeudet ovat keskeinen mittari sekä tietoliikenteen että tallennuksen suorituskyvyn arvioinnissa.