terävöitystä

Terävöitystä tarkoitetaan kuvan tai videon reunojen sekä yksityiskohtien visuaalisen terävyyden parantamista. Tavoitteena on lisätä erottuvuutta siten, että kuvat näyttävät tarkemmilta ilman merkittäviä vääristymiä tai keinotekoisia ilmiöitä. Terävöitys kohdistuu usein reuna-alueisiin sekä tekstuuriin ja pienempiin yksityiskohtiin, ja sitä käytetään sekä still-kuvien että liikkuvan kuvan jälkikäsittelyssä.

Yleisimmät menetelmät ovat epäterävöitys (unsharp masking), jossa kuvan sumennettu versio käytetään korostamaan reunoja ja parantamaan paikallista kontrastia, sekä korkea­taajuuskorostus ja muut suodatinpohjaiset lähestymistavat, jotka lisäävät pienempiä yksityiskohtia. Joissakin tapauksissa käytetään myös deconvolution-tekniikoita, joilla pyritään palauttamaan kuvan mahdollisesti kärsineitä terävyysominaisuuksia. Käytännössä terävöittäminen toteutetaan monimutkaisina prosesseina, joissa huomioidaan kuvan alkuperäinen laatu ja kohina.

Terävöityminen voi parantaa kuvan visuaalista tarkkuutta, mutta liiallisena se johtaa halo-artefekteihin, kohinan korostumiseen sekä epäluonnollisen näköisiin yksityiskohtiin. Siksi on tärkeää hallita terävöityksen määrä, säde (radius) ja kynnysarvo (threshold) maltillisesti sekä tarkistaa vaikutus sekä yksittäisiltä alueilta että laajemmalta kokonaisuudelta. Hyvä käytäntö on työstää kuvia non-destruktivisesti ja verrata tulosta alkuperäiseen sekä eri ohjelmistoissa, jotta lopputulos säilyttää luonnollisuuden. Terävöitystä hyödynnetään laajasti valokuvauksessa ja videoeditoinnissa sekä painettavissa että digitaalisissa julkaisuissa.