teräsvahvistus

Teräsvahvistus on betonirakenteisiin käytetty teräksestä valmistettu vahvistus, jonka tehtävä on kantaa vetorasituksia ja rajoittaa halkeilua sekä mahdollistaa rakenteen suorituskyvyn hallittu käyttäytyminen. Se koostuu yleisesti raudoitusraudoista (tangoista) ja/tai teräsverkosta, joita käytetään betonin kanssa. Ribatut (deformeoidut) raudoitusprofiilit parantavat tartuntaa betoniin ja varmistavat paremman sidoksen kerrosten välille.

Mitoitus ja standardit perustuvat kansainvälisiin ja kansallisiin määräyksiin. Teräsvahvistusta suunnitellaan pääasiassa Eurocode 2:n (design of concrete structures) sekä siihen liittyvien standardien ja Suomen kansallisten sovellusten mukaan. Rakenteellisten vaatimusten ohella määritellään raudoituksen tyyppi, sijoitus, määrä sekä ankkurointi ja liitoskohdat. Taivutus- ja veto-osuudet sekä kehityspituudet ja lap/splice-yhteenliittymät ovat olennaisia suunnittelukohteita.

Asennus tapahtuu muottien sisällä oikeisiin paikkaan ja etäisyyksiin, niin että betonin suojakerros (peitteisyys) täyttyy asianmukaisesti. Raudoitus kiinnitetään paikoilleen sidonta- ja tukitarpeiden avulla, ja sen taso sekä korkeudet tarkistetaan ennen betonin ruhloa. Käytännössä raudoitus voidaan toteuttaa yksittäisillä tangoilla tai teräsverkoilla, sekä jäykillä tai joustavammilla ratkaisuilla riippuen rakenteesta.

Käyttökohteita ovat rakennukset, sillat, tunnelirakenteet sekä muut teräsbetoniset elementit. Teräsvahvistuksen valinta ja asennus huomioivat ympäristöolosuhteet ja korroosionkestävyyden, mikä vaikuttaa materiaalivalintaan ja mahdolliseen lisäsuojaukseen.