tervehtimistapa

Tervehtiminen on sosiaalinen rituaali, joka ilmaisee tunnustusta ja kunnioitusta toista henkilöä kohtaan. Se on keskeinen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja vaihtelee kulttuurista toiseen. Suomalaisessa kulttuurissa tervehtimisen tapaan liittyy useita piirteitä, jotka voivat erota muista maista.

Yleisin tervehdys Suomessa on "hei" tai "moi". Nämä ovat rentoja ja sopivat useimpiin tilanteisiin, olipa kyseessä sitten tuttu tai tuntemattomampi henkilö. Virallisemmissa tilanteissa tai vanhempia tai esimiehiä tervehtiessä voidaan käyttää "hyvää päivää", "hyvää huomenta" tai "hyvää iltaa".

Fyysiset tervehdykset, kuten kädenpuristus, ovat myös yleisiä, erityisesti tavattaessa uusia ihmisiä tai virallisissa yhteyksissä. Joissain tilanteissa, kuten läheisten ystävien tai perheenjäsenten kohdatessa, halaus voi olla sopiva tervehdys. Suomalaisille tyypillistä on kuitenkin usein pidättyväisyys fyysisessä kontaktissa tuntemattomien tai puoliksi tuttujen kanssa.

Katsekontakti on tärkeä osa tervehdystä. Kun tervehditään, on kohteliasta katsoa henkilöä silmiin. Tämä osoittaa, että kiinnittää huomiota toiseen ihmiseen ja antaa hänelle tunnustusta.

Tervehtimisen tapaan vaikuttaa myös sosiaalinen tilanne ja tuttavuuden aste. Julkisissa tiloissa, kuten kaupassa tai bussissa, lyhyt katsekontakti ja nyökkäys voi riittää merkiksi tervehdittävyydestä. Tutumpien ihmisten kohdalla sanallinen tervehdys on lähes aina odotettavissa. Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalainen tervehtimiskulttuuri on sekoitus suoruutta, kohteliaisuutta ja tilannesidonnaisuutta.