termoregulaatioon

Termoregulatio on eliöiden kyky ylläpitää ruumiinlämpöään tietyllä vakaalla tasolla, huolimatta ympäristön lämpötilan vaihteluista. Tämä prosessi on elintärkeä monille fysiologisille toiminnoille, jotka toimivat optimaalisesti vain kapealla lämpötila-alueella. Termoregulatiota esiintyy kaikkien elävien organismien keskuudessa, mutta sen monimutkaisuus ja tehokkuus vaihtelevat lajista toiseen.

Ektotermisissä eli kylmäverisissä eläimissä, kuten matelijoissa ja sammakkoeläimissä, ruumiinlämpö riippuu suuresti ulkoisesta ympäristöstä. Ne säätelevät lämpöään käyttäytymisen avulla, esimerkiksi etsimällä aurinkoisia paikkoja lämmitelläkseen tai varjoisia paikkoja viilentyäkseen.

Endotermisissä eli lämminverisissä eläimissä, kuten nisäkkäissä ja linnuissa, ruumiinlämpö tuotetaan pääasiassa elimistön sisäisesti. Tämä sisäinen lämmöntuotanto voi tapahtua esimerkiksi lihasten värinän tai aineenvaihdunnan seurauksena. Lämpötilan säätelyyn liittyy myös tehokkaita mekanismeja lämmönhukan vähentämiseksi tai lisäämiseksi. Esimerkiksi ihon verisuonten supistuminen tai laajeneminen, hikoilu ja turkin tai höyhenten pörhistäminen ovat keskeisiä termoregulatiivisia strategioita.

Ihmisillä termoregulatiota ohjaa aivoissa sijaitseva hypotalamus, joka toimii elimistön lämpötilan säätelykeskuksena. Kun ruumiinlämpö poikkeaa asetetusta tavoitearvosta, hypotalamus käynnistää vastaavia fysiologisia ja käyttäytymiseen liittyviä reaktioita lämpötilan palauttamiseksi normaaliksi. Termoregulatiokyvyn pettäminen voi johtaa vakaviin terveyshaittoihin, kuten hypotermiaan (liian matala ruumiinlämpö) tai hypertermiaan (liian korkea ruumiinlämpö).