teollisuuspolitiikassa

Teollisuuspolitiikka viittaa valtioiden toimiin, joilla pyritään vaikuttamaan teollisuuden rakenteeseen, kehitykseen ja kilpailukykyyn. Tavoitteena voi olla esimerkiksi uusien teollisuudenalojen syntymisen tukeminen, olemassa olevien vahvistaminen, työllisyyden edistäminen, alueellisen tasapainon parantaminen tai kansallisen talouden kilpailukyvyn lisääminen globaalilla markkinoilla.

Teollisuuspolitiikan keinot ovat moninaisia. Ne voivat sisältää suoria tukia ja avustuksia yrityksille, verokannustimia, julkisia hankintoja, tutkimus- ja kehitysrahoitusta, koulutusohjelmia sekä sääntelyä. Lisäksi teollisuuspolitiikka voi kohdistua tiettyihin strategisiksi katsottuihin aloihin, kuten energiateollisuuteen, digitaaliseen teknologiaan tai bioteknologiaan.

Suomessa teollisuuspolitiikka on ollut osa talouspolitiikkaa useiden vuosikymmenten ajan. Sen painopisteet ovat muuttuneet talouden kehittyessä ja globaalien trendien muuttaessa. Viime vuosikymmeninä on korostettu entistä enemmän innovaatioita, kestävää kehitystä ja tietointensiivisiä aloja. Teollisuuspolitiikan toteuttamisessa keskeisessä roolissa ovat olleet ministeriöt, kuten aiemmin teollisuus- ja kauppaministeriö, ja nykyisin elinkeinoministeriö, sekä erilaiset julkiset rahoituslaitokset ja tutkimusorganisaatiot. Teollisuuspolitiikan tavoitteet ja keinot ovat jatkuvan keskustelun ja kehityksen kohteena.