tekstitiedostuksesta

Tekstitiedostuksesta käytetään termiä tiedosto, jonka sisältö koostuu tavallisista merkeistä eikä sisällä binääritietoja tai muotoilua. Tekstisisältö voidaan lukea suoraan ihmisellä ja muokata helposti tekstieditoreilla. Tekstitiedostoja käytetään yleisesti konfiguraatio-, loki- ja lähdekoodi -tiedostoina sekä datan vaihtoon.

Merkistö ja koodaukset: Tekstitiedostojen sisältö voidaan esittää monilla merkistökoodauksilla. Yleisimmät ovat ASCII, UTF-8 ja UTF-16. Nykyisin käytetyin on UTF-8, joka tukee laajaa merkistöä ja on yhteensopiva ASCII:n kanssa. Vanhemmat järjestelmät saattavat käyttää muita koodauksia, mikä voi aiheuttaa merkistövirheitä, jos tiedosto avataan vääränä koodauksena.

Rivinvaihdot ja alustat: Rivinvaihtomerkkinä voivat olla LF (Unix/macOS), CRLF (Windows) tai joskus CR. Tämä voi vaikuttaa ohjelmien rivien tulkintaan ja tiedoston siirtämiseen. Monet editorit ja työkalut voivat muuntaa rivinvaihtoja automaattisesti.

Käyttötavat ja rajoitukset: Tekstitiedostoja käytetään monissa yhteyksissä niiden keveyden ja helpon muokkauksen vuoksi. Ne soveltuvat hyvin konfigurointiin, lokitietoihin ja lähdekoodiin sekä dataa varten; ne voivat kuitenkin sisältää vain tekstiä eikä tukea monimutkaista muotoilua, kuvia tai multimediaa ilman erikoisrakenteita kuten JSON, XML tai CSV.

Yhteensopivuus ja ylläpito: Tekstitiedostojen käsittely on yleistä eri alustoilla. Kun tiedostoja jaetaan tai käytetään monitulkintaisissa ympäristöissä, on suositeltavaa varmistaa oikea merkistö ja oikea rivinvaihtotapa.