tekstikokonaisuus

Tekstikokonaisuus on kielen ja tekstin tutkimuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan yhden yhteisen tarkoituksen ympärille rakentunutta tekstin kokonaisuutta. Se etenee loogisesti ja on johdonmukainen sekä sisällön että rakenteen suhteen. Tekstikokonaisuutta voidaan tarkastella sekä narratiivisissa että informaationvaihdon tilanteissa.

Se koostuu useammasta pienemmästä osasta, kuten lauseista ja kappaleista, mutta niiden yhteys muodostaa makro- ja mikrostruktuurin. Makrostruktuuri viittaa tekstin kokonaisuuteen kuuluvien osien suunnitteluun ja järjestykseen (esimerkiksi aloitus, kehittely ja lopetus), kun taas mikrostruktuuri kattaa lauseiden ja virkkeitä yhdistävät keinot, kuten viittauksiin, konnektoreihin ja sanavalintoihin. Tavoitteena on selkeä ja sujuva kokonaisuus, jossa elementit tukevat toisiaan.

Koheesio ja koherenssi ovat tekstikokonaisuuden keskeisiä ominaisuuksia. Koheesio tarkoittaa pintapuolisia sidoksia (kontekttoja, viittauksia, toistoa), jotka sitovat osat yhteen. Koherenssi puolestaan liittyy merkityksen ja teemojen yleiseen järjestykseen sekä lukijan kykyyn hahmottaa syy-seuraussuhteet ja tarkoitus.

Tekstikokonaisuutta voidaan tarkastella eri tekstilajien ja kontekstien valossa. Sen muodostavat sekä genrejä että tilannetekijät (tarkoitus, yleisö, tilanne) huomioiva rakenne. Sitä käytetään erityisesti kirjoituksen suunnittelussa, tekstianalyysissä ja opetuksessa, joissa pyritään löytämään sekä haluttu viestin että sen muodon tehokas toteuttaminen.