tehokerroinsäätömahdollisuuksiin

Tehokerroin (cos φ) kuvaa sähkön käytön tehokkuutta: kuinka suuri osa näennäistehosta voidaan muuntaa hyödyksi käytettäväksi reaaliseksi te so. Reaali teho P mittaa käytettävän energian määrää, ja näennäisteho S kuvaa koko kuorman vaatiman tehon määrää, johon liittyy myös reaktiivinen teho Q. Tehokerroin määritellään cos φ = P/S ja sen arvo on välillä 0 ja 1. Induktiiviset kuormat, kuten moottorit ja muuntajat, aiheuttavat viivästetyn tehokerroin (lagging), kun taas kapasitiiviset kuormat voivat johtaa johtavaan tehokerroin (leading). Matala tehokerroin lisää virran määrää saman työtehon saavuttamiseksi, mikä kasvattaa johtojen häviöitä ja voi johtaa kustannuksiin tai sanktioihin sähkön toimittajilla.

Tehokerroin voidaan määrittää mittaamalla aktiivinen P, reaktiivinen Q ja näennäinen S; cos φ = P/S, ja S² = P² + Q². Näin voidaan arvioida, kuinka paljon verkon kapasiteettia, jännitehäviöitä ja reaktiivista tehonkulutusta kuorma aiheuttaa. Kuorman luonne ratkaisee, tarvitaanko korjausta: induktiiviset kuormat hyötyvät yleensä tehokerroinkorjauksesta.

Tehokerroinparannus eli tehokerroinkorjaus (PFC) toteutetaan yleisimmin kondensaattoriryhmillä, jotka kompensoivat induktiivista reaktiivista tehoa ja nostavat cos φ:n arvoa. Passiiviset korjaukset ovat yleisiä suurissa teollisuuslaitoksissa; dynamiikkaa tarvitseviin verkkoihin käytetään myös aktiivisia järjestelmiä, kuten SVC:tä (Static VAR Compensator) tai synkronisia kondensaattoreita, joiden avulla tehokerrointa voidaan säätää kuorman mukaan.

Tehokerroin vaikuttaa energiatehokkuuteen, verkon kapasiteettiin ja mahdollisiin kustannuksiin. Siksi monilla teollisuus- ja palvelusektoreilla seurataan tehokerrointa ja toteutetaan korjaustoimenpiteitä, kun arvo alittuu asetetuista vaatimuksista.