tarkoitussidonnasta

Tarkoitussidonnaisuudesta on filosofian ja tieteen käsite, joka tarkoittaa ilmiöiden selittämistä niiden lopullisten päämäärien tai tarkoitusten kautta. Termi juontaa kreikkalaisista sanoista telos „päämäärä“ ja logos „oppi“, ja vastaa suomenkielistä käsitettä teleologia.

Historiallisesti tarkoitussidonnaisuus oli keskeinen osa Aristotelesen luonnonfilosofiaa: hänen mukaansa monien ilmiöiden kehitys ja toiminta ovat suuntautuneet tiettyyn päämäärään. Keskiajan teologiassa teleologia liitettiin Jumalan tarkoituksiin. Biologiassa tarkoitussidonnaisuutta on käytetty kuvaamaan rakenteita ja käyttäytymistä, jotka näyttävät olevan tarkoitettuja tietyn tehtävän hoitamiseen.

Modernissa tiede- ja filosofiakeskustelussa Darwinin evoluutioteoria on muokannut käsitystä tarkoitussidonnaisuudesta: monia rakenteita voidaan selittää ilman tietoista päämäärää, sillä luonnonvalinta tuottaa toimivia ratkaisuja, jotka näyttävät tarkoituksellisilta. Tärkeä ero on välittömien syiden (proximate causes) ja lopullisten päämäärien (distal tai final causes) välille.

Käyttökohteet ja merkitys: etiikassa ja teologiassa teleologia liittyy ihmiselämän lopulliseen tarkoitukseen ja arvoihin sekä retorisesti että argumentaation perustana. Biologiassa termi teleonomia kuvaa ilmiöitä, jotka vaikuttavat tarkoituksellisilta, mutta jotka voivat olla seurausta luonnonvalinnasta ilman suunnittelua.

Kritiikki ja nykytilanne: monet tieteelliset suuntaukset suhtautuvat teleologiaan varoen, nähtynä ennemminkin välineellisenä tai historiallisena selityksenä kuin todellisena tarkoituksena. Silti tarkoitussidonnaisuus tarjoaa välineen pohtia toiminnan suunnittelua, funktionaalisuutta ja arvoja sekä eri tieteenalojen tulkintoja.