takaisinottokykyä

Takaisinottokykyä tarkoitetaan presynaptisen neuronin kykyä palauttaa synapsin välittäjäaine takaisin solulimaansa transporterien avulla. Tämä takaisinotto vaikuttaa merkittävästi sitä, kuinka kauan ja missä määrin välittäjäainetta on tarjolla synaptisen kytkennän ylläpitämiseksi, sekä siten neuronien signaalin kestoon ja rytmivaihteluihin.

Takaisinotto tapahtuu transporteriproteiinien kautta, kuten SERT (serotoniinille), DAT (dopamiinille) ja NET (norepinefriinille). Prosessi on saturoitavaa ja riippuu transporterien määrästä, paikallistumisesta solukalvolla sekä vuorovaikutuksesta ionien, erityisesti natriumin ja kloridin, gradienttien kanssa. Takaisinottoa voidaan mitata sekä in vitro -tutkimuksissa että in vivo porcureissa radiolähetteisten tai muiden käyttömekanismien avulla; käytännössä arvioidaan transporterien tiheyttä, toimintaa tai17 niiden läheisyyden muutoksia.

Takaisinottoon vaikuttavat sekä fysiologiset että farmakologiset tekijät. Lääkeaineet, kuten SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) ja SNRI:t (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät), voivat heikentää takaisinoton kapasiteettia estämällä transporterien toimintaa ja lisäten välittäjäaineen määrää synapsin ulkopuolella. Tällaiset muutokset voivat muuttaa mielialaa, tarkkaavaisuutta ja palkitsemisjärjestelmiä. Genetiset polymorfismit, kehitysvaiheet sekä sairaudet voivat vaikuttaa transporterien ilmentymiseen ja siten takaisinottokykyyn.

Takaisinottokyky on keskeinen käsite neurofarmacologiassa, mutta se ei yksin määritä synaptisen signaalin lopullista dynamiikkaa, sillä lisätekijöitä ovat vapautuminen, kyllästyminen, aineenvaihdunta ja autoreseptorit.