taivutussäilyvyyksiä

Taivutussäilyvyydet ovat kieliopillisia ilmiöitä, jotka koskevat sanan taivutusta ja sen säilyvyyttä eri aikoina ja kohteinaan. Taivutussäilyvyydet luokitellaan kahdeksi tyyppiksi: sanan onnenmuoto ja verbiten indikaation tapa.

Onnenmuodon taivutussäilyvyys tarkoittaa sitä, missä muodossakin taivutettu sana säilyy samanlaisena. Esimerkiksi suomen kielen nominatiivi-accusatiiviaskeesi säilyy samana myös genetiivissa. Onnenmuodon taivutussäilyvyys voidaan jakaa kahteen väliin: lineaariseen tai geometriseen. Lineaarisessa tapauksessa onnenmuodon säilyvyys on vakiintunut neljän muodon välillä (keskimmolemmalla, marginalimolemmalla, marginaalivälissä ja keskimarginaali-yhteydissä). Geometrinen taas on purkautunut mitä yksityisimmiltä piirteiltään.

Indikaation tapan taivutussäilyvydet suhtautuvat sanan kosketuskuntoon ja sen hindertasaisuuteen. Hindertasaisilla yhteyksillä tarkoitetaan sitä tilannetta, jossa kielen kunnossapitokeinoa (kutsumattomia sanaa erotaan aina kutsumattomista muodoista) purkautuu yhteen.