taivutusohjeet

Taivutusohjeet ovat kielioppisääntöjä siitä, miten suomen sanat taipuvat ilmaisemaan lauseen rakennetta. Taivutus perustuu pääosin päätteisiin, ja sen avulla sanojen sijamuoto, lukumäärä ja verbien persoona sekä aika voidaan ilmaista. Suomen kielessä vokaaliharmonia ja konsonanttivaihtelu vaikuttavat taivutukseen, ja joitakin sanoja taivutetaan epäsäännöllisesti.

Nimet ja adjektiivit taipuvat samaan järjestykseen: nominatiivi, genetiivi, partitiivi, inessiivi, elatiivi ja illatiivi sekä lukumäärä. Esimerkkejä: talo — nominatiivi yksikkö talo; genetiivi talon; partitiivi taloa; inessiivi talossa; illatiivi taloon. Monikossa: talot, talojen, taloja, taloissa, taloihin. Adjektiivi “iso” saa vastaavat taivutusmuodot: iso talo, isossa talossa, isoa taloa, isojen talojen, isot talot, isoissa taloissa, isoihin taloihin.

Verbit taivutuvat persoonan ja luvun mukaan sekä aikamuodoissa. Yleisimmät ovat preesens ja imperfekti. Esimerkkejä: rakastan, rakastat, rakastaa, rakastamme, rakastatte, rakastavat (preesens). Imperfekti: rakastin, rakasti, rakasti, rakastimme, rakastitte, rakastivat. Tulevaisuutta ei ole omana aikamuotona; tulevan ajan merkityksen voi ilmaista kontekstilla tai apusanoilla.

Taivutusohjeissa esiintyy myös poikkeuksia ja erilaisia sanojen ryhmiä. Siksi on hyödyllistä käyttää taivutuskaavioita sekä esimerkkejä ja tarkistaa epäselvät kohdat. Taivutusohjeet löytyvät kielioppikirjoista, sanakirjoista ja verkkopalveluista, ja ne tarjoavat ohjeita sekä poikkeuksista että käytännön esimerkkejä.