taidekokoelmat

Taidekokoelmat ovat organisoituja kokoelmia taideteoksia, joiden tarkoituksena on säilyttää, tutkia ja tilapäisesti esitellä visuaalista kulttuuriperintöä. Niihin kuuluu sekä fyysisiä teoksia kuten maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa että digitaalista taidetta ja valokuvakokoelmia. Kokoelmat muodostuvat usein sekä yksityisten omistajien että julkisten instituutioiden hallinnassa olevista teoksista, mutta myös säätiöiden, yritysten ja tutkimuslaitosten kokoelmat voivat olla keskeisiä harjoitus- ja tutkimuskohteita.

Toteutustapoja ja luokkia on monia. Julkiset kokoelmat löytyvät museoista, gallerioista ja arkistoista, ja niitä ylläpitävät usein Kansallisgalleria- tai vastaavat organisaatiot sekä kaupungin tai valtion alaiset laitokset. Suomessa suurin julkinen taidekokoelman hallinnoija on Suomen Kansallisgalleria, johon kuuluvat muun muassa Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma sekä Sinebrychoffin taidemuseo. Yksityiset kokoelmat voivat vaihdella pienistä perhekokoelmista suurimpiin yritys- tai lahjakokoelmiin, jotka voivat olla julkisesti nähtävissä tai käytettävissä tutkimushankkeissa.

Hankinta ja hallinta perustuvat dokumentaatioon, provenance-tutkimukseen sekä systemaattiseen luettelointiin ja konservointiin. Kokoelmat pyritään digitoimaan ja tarjoamaan sija- tai verkkokatalogien kautta, jotta teoksia voidaan tutkia, nähdä ja lainata tietyin ehdoin. Eettiset kysymykset, tekijänoikeudet, lainat sekä mahdollinen repatriaatio ovat osa kokoelmapolitiikan keskeisiä kohtia.

Kokoelmat ovat keskeisiä kulttuuriperinnön säilyttämisessä, koulutuksessa ja tutkimuksessa, sekä ne auttavat tukemaan valtion ja yhteisöjen kulttuurillista identiteettiä.