sävelasteikkoa

Sävelasteikko tarkoittaa järjestettyä sarjaa säveliä, jotka etenevät ylöspäin tai alaspäin ja toistuvat oktaavissa. Yleisimmissä länsimaisessa musiikissa asteikko on diatoninen ja koostuu seitsemästä erillisestä sävelestä per oktaavi; tämän jälkeen sama nimellinen sävel toistuu oktaavilla. Asteikko antaa tonaliteetin ja toimii perustana melodialle sekä harmonialle.

Diatoniset asteikot ovat keskeisiä ja niihin kuuluu duuri-asteikko (major) sekä molli-asteikot. Duuri-asteikkoa pidetään yleisimmän tunnelman perusta, kun taas molli-asteikot edustavat erilaisia tunteita ja luonteita; molli voidaan ilmaista usealla tavalla, kuten luonnollisena mollina, harmonisena mollina sekä melodisena mollina. Melodinen molli kohoaa sävellyksen aikana korotetuilla kuudennellakin ja seitsemännellä säveleellä, kun taas luonnollinen molli noudattaa peruskaavaa. Diatoniset asteikot voivat lisäksi olla pentatonisia, joissa oktaavissa on viisi erilaista säveltä, sekä kromaattisia, joissa on kaikki 12 puoliväliä oktaavissa.

Asteikot ovat musiikillisen opetuksen ja sävellyksen perusta. Niiden avulla hahmotetaan sointujen rakenne, skaala-/melodiamateriaalin tarjonta sekä tonaalinen keskustelu. Nykyisessä länsimaisessa musiikissa käytetään usein tasapainotettua temperamenttia, joka jakaa oktaavin 12 yhtä suureen semitason osaan, mahdollistaen erilaisten sävelien yhteistoiminnan eri korkeuksilla. Pentatoniset ja muut makrotason asteikot esiintyvät runsaasti kansanmusiikissa sekä nykymusiikissa.