säteisyys

Säteisyys on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan energian emittoitumista säteilyn muodossa kappaleesta tai järjestelmästä. Se kattaa sekä lämpösäteilyn että sähkömagneettisen säteilyn yleisesti, ja sitä käytetään sekä arkisessa kielessä että tieteellisessä kontekstissa.

Säteisyys riippuu useista tekijöistä, erityisesti kappaleen lämpötilasta ja pinnan emissiviteetistä. Lämpötilan noustessa kappaleen kokonaissäteilyn määrä kasvaa, ja säteily jakautuu eri aallonpituuksille. Planckin lain mukaisesti säteilyn spektri määräytyy lämpötilan perusteella. Emissiviteetti kuvaa sitä, kuinka tehokkaasti materiaali emittoi säteilyä verrattuna mustaan kappaleeseen. Spektrinen radianssi (spektrinen säteilyintensiteetti) kertoo säteilyn voimakkuuden tietyllä aallonpituudella.

Säteisyys voidaan jakaa lämpöön liittyvään emittointiin sekä ei-lämpöön liittyvään emittointiin: esimerkiksi synkrotroninen säteily ja bremsstraalinen säteily syntyvät, kun hiukkaset kiihtyvät tai kiertävät magneettikentissä. Näitä ilmiöitä havaitaan muun muassa astrophysikaalisissa järjestelmissä, lääketieteessä ja materiaalitutkimuksessa.

Mittauksessa käytetään radiometristä suureita kuten säteilyteho per pinta-ala (W/m²) ja spektrisiä jakaumia, joiden avulla kuvataan säteilyn aallonpituusjakautumaa. Säteisyys on keskeinen käsite termisestä säteilystä, ilmastomallinnuksesta, aurinkoenergiasta ja kuvantamisesta.