säilitusainete

Säilitusaineet ovat elintarvikkeisiin ja muihin tuotteisiin lisättyjä yhdisteitä, joiden tarkoituksena on estää mikrobien kasvu ja entsymaattisten reaktioiden aiheuttama pilaantuminen sekä pidentää tuotteen säilyvyysaikaa, säilyttää väri ja maku.

Yleisimmät säilöntäaineiden ryhmät ovat orgaaniset hapot ja niiden suolat (benzoaatti ja sorbaatti sekä natriumbenzoaatti ja natriumsorbaatti), nitriitit ja nitrillit sekä sulfitis ja muut sulfiyhdisteet. Esimerkkejä käytetyistä yhdisteistä ovat natriumbenzoaatti, natriumsorbaatti sekä natriumnitriitti ja natriumsulfitti.

Säilöntäaineiden käyttö on säädeltyä: Euroopan unionissa elintarvikkeiden lisäaineet kuuluvat hyväksyttyihin ryhmiin ja niillä on E-numerot (yleensä E200–E299). Lisäaineet on merkitty elintarvikkeiden etiketissä, jotta kuluttaja näkee niiden olemassaolon.

Turvallisuus ja herkkyydet: suurin osa ihmisistä sietää säilöntäaineita hyvin, mutta sulfiteille on tuntevia henkilöitä, joilla voi olla astmakohtauksia tai allergisia reaktioita. Nitriittejä käytetään joissain leikkeleissä, mutta niillä on yhteyksiä nitrosamiinien muodostumiseen, jos ruokaa kuumennetaan korkeissa lämpötiloissa ja se sisältää proteiineja.

Käytännön huomio: säilöntäaineet auttavat pitämään elintarvikkeet turvallisina ja tuoreina, mutta niitä säädellään tarkkaan ja kuluttaja voi valita tuotteita ilman lisäaineita tai luonnollisempia säilöntämenetelmiä.