sähkönkulutus

Sähkönkulutus tarkoittaa sähköenergian kokonaiskulutusta tietyllä alueella ja ajanjaksolla. Yleisin mittayksikkö on kilowattitunnit (kWh), mutta suurempia kokonaisuuksia mitataan myös megawattitunnissa (MWh) tai terawattitunneissa (TWh). Sähkönkulutusta seuraavat tilastoiksi kotitalouksien, teollisuuden sekä palveluiden sektorit. Kotitaloudet käyttävät sähköä muun muassa lämmitykseen, valaistukseen ja kodin laitteisiin; teollisuus ja palvelut kuluttavat sähköä tuotantoprosesseihin, työtilojen ylläpitoon sekä palveluiden tarjoamiseen.

Kulutukseen vaikuttavat sekä pysyvät tekijät, kuten väestö ja talouskasvu, että ajankohtaiset tekijät, kuten sää ja energiatehokkuus. Sääolosuhteet aiheuttavat vaihtelevia vaihteluita, esimerkiksi kylmät talvet tai lämpimät kesät voivat lisätä huipputarvetta. Sähkönkulutusta ennustetaan ja mitataan erikseen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jotta tuotanto ja jakelu pysyvät tasapainossa. Huippukulutus (huipputarve) on tilanne, jossa sähköä tarvitaan suurimman mahdollisen määrän hetkellisesti, ja sen hallinta on keskeistä verkon vakauden kannalta.

Sähkön tarjonta ja kulutus muodostavat verkon tasapainon, jota säädellään tuotantokapasiteetilla, varavoimalla sekä kysynnän ohjauksella. Alueellisen ja kansainvälisen energian rakenne vaikuttaa sekä hintaan että päästöihin: uusiutuvan energian osuuden kasvu muuttaa tuotannon ja ympäristövaikutusten profiilia. Sähkönkulutuksen pitkän aikavälin trendinä on sähköistämisen lisääntyminen eri sektoreilla, mikä muuttaa kysyntää ja infrastruktuurin tarpeita. Tilastot ja analyysit sähkönkulutuksesta julkaistaan tilastokeskuksen sekä energiamarkkina-viranomaisten toimesta.