syytteeseenpanossa

Syytteeseenpanossa tarkoitetaan Suomessa rikosoikeudellisen menettelyn vaihetta, jossa valtion syyttäjä nostaa syytteen epäiltyä rikosta vastaan ja asian viedään käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Tämä merkitsee siirtymistä esitutkinnasta pääkäsittelyyn.

Esitutkinnan päätyttyä syyttäjä arvioi, onko aineiston perusteella riittävästi näyttöä syytteen nostamiseen. Mikäli näyttöä ei ole, tutkinta voidaan lopettaa ilman syytteen nostamista. Mikäli näyttö riittää, laaditaan syytekirjelmä, jossa kuvataan rikosepäily, teon kuvaus, tapahtumapaikka ja -aika sekä listataan esitetyt todisteet. Syytekirjelmä toimitetaan käräjäoikeudelle ja tiedoksi epäillylle sekä hänen puolustukselleen.

Käräjäoikeus alkaa pääkäsittely, kun syytekirjelmä on annettu. Epäilty saa käyttää oikeuttaan puolustukseen, hän voi palkata asianajajan, esittää todistuksia ja kuulla todistajia sekä kyseenalaistaa syyttäjän näytön. Syytekirjelmä ohjaa oikeudenkäynnin kulkua, ja lopullinen tuomio voi olla syytteenkohteisen tuomio, syytteiden hylkäys tai muu lain mukaan määräytyvä seuraamus.

Syytteeseenpanon tarkoituksena on mahdollistaa julkinen, oikeudenmukainen ja asianmukaisesti pohjustettu oikeudenkäynti. Se varmistaa, että syytteet sekä rikosepäilyn olennaiset seikat ja todisteet käsitellään ennen lopullisen päätöksen tekemistä, aina rikoksen laadun ja kyseisten oikeudellisten säännösten mukaisesti.