syvyysnäköä

Syvyysnäkö, tai syvyysasenne, on kyky havaita kolmiulottinen maailma sekä arvioida etäisyyksiä ja esineiden tilasuhteita ympäristössä. Se mahdollistaa kolmiulotteisen hahmottamisen, liikkeen suunnan ja kohteiden vaikutamisen toisiinsa.

Syvyysnäkö perustuu useisiin visuaalisiin vihjeisiin. Binokulaariset vihjeet johtuvat silmien välisten näkymien erosta, eli disparitystä, sekä silmien lihasten tarkasta säätelystä, jota kutsutaan vergence- eli konvergenssiksi. Monokulaariset vihjeet ovat yksittäisen silmän antamia, kuten näkökulman vaikutus, päärasti (occlusion), etäisyysten ja koon suhteet, kuviointivahvuus ja varjostus sekä tekstuurin gradientti. Liikkeessä syntyvät lisävihjeet kuten liikemäinen parallax sekä liikuttamalla näytetyn tai todellisen esineen näköhavainto.

Kehitys ja vaihtelu: Syvyysnäkö kehittyy varhaisessa lapsuudessa ja paranee useiden vuosien aikana kokemuksen myötä. Joillakin ihmisillä voi olla alidiagnoosi strabismuksen tai astigmatian kaltaisista silmäsairauksista, mikä heikentää syvyysnäköä. Arvioinnissa käytetään stereonäkökyvyn testejä, kuten erilaisia stereogrammeja ja eläviä testejä, joilla mitataan stereo-näkökyvyn tarkkuutta eli stereoväsyä.

Käytännön merkitys: Hyvä syvyysnäkö helpottaa päivittäisiä toimintoja, kuten liikuntarataa, urheilua ja liikennettä, sekä käsien ja silmien yhteistoimintaa. Se on keskeinen osa visuaalisen tiedon tulkintaa sekä monissa teknisissä sovelluksissa, kuten robotiikassa, autonomisissa ajoneuvoissa ja tietokonenäön kehityksessä, missä syvyysinformaation rekonstruktio perustuu samanlaisille syvyysvihjeille.