syvyysnäön
Syvyysnäkö on kyky havaita kolmiulotteiset etäisyydet ympäristössä. Se syntyy, kun aivot yhdistävät kummankin silmän näkemän kuvan ja käyttävät useita syvyysvihjeitä. Pääasiallinen mekanismi on binokulaarinen stereopsis: pienet erot kuvissa silmien välillä (dispariteetit) tulkitaan kolmiulotteiseksi tilaksi. Lisäksi silmien konvergenssi eli kiinnittyminen samaan kiintopisteeseen sekä yksisilmäiset syvyysvihjeet kuten perspektiivi, esineen koko, tekstuurin gradientti, valaistus ja varjostus sekä liikemuutokset tukevat havainnointia. Näitä vihjeitä yhdistämällä aivot muodostavat syvyyskäsityksen; useat visuaalisen järjestelmän alueet, mukaan lukien retinokorteksin ja muiden näköalueiden osat, osallistuvat prosessiin.
Kehitys ja terveys: Syvyysnäkö kehittyy varhain, ja stereopsis on useimmilla käytössä jo varhaisessa elämänvaiheessa. Varhaiset silmäsairaudet,
Arviointi ja merkitys: Syvyysnäköä arvioidaan stereopsian kyvyn perusteella; tulosta ilmoitetaan arcseconds-arvoina. Yleisimmät kliiniset testit ovat Randot-