syntaksianalyysiä

Syntaksianalyysi on kielen rakenteen jäsentämistä. Se tarkastelee, miten sanat yhdistyvät lauseiksi ja millaisia syntaktisia suhteita lauseen osilla on. Tavoitteena on paljastaa lauseen rakenne ja roolit, kuten subjekti, predikaatti ja objekti, sekä mahdolliset lisäyhteydet ja lauseenvastikkeet. Syntaksianalyysi eroaa semantiikanalyysista, joka keskittyy merkitykseen.

Suosituimmat lähestymistavat ovat konstituenttinen ja riippuvuusperustainen syntaksianalyysi. Konstituenttinen analyysi jakaa lauseen hierarkisiin osiin eli konstituentiihin ja rakentaa rakenteen puumaisesti. Riippuvuusanalyysi puolestaan kuvaa sanojen välisiä riippuvuuksia: pääsana ja siihen liittyvät täytevaihtoehdot tai täyte-elementit, usein ilman suuria puun ratkaisuja. Molemmat lähestymistavat ohjaavat parsereita eli ohjelmallisia työkaluja lauseen rakenteen ratkaisemiseksi.

Sovellukset kattavat kielioppiopetuksen, luonnollisen kielen käsittelyn (NLP), konekäännökset sekä tiedonhakuun ja puheentunnistukseen liittyvät tehtävät. Syntaksianalyysi voidaan toteuttaa manuaalisesti tai tilastollisin ja koneoppimisen menetelmin. Klassisiin malleihin kuuluvat konstituenttiset rakennemallit sekä riippuvuuspohjaiset mallit. Nykyään käytetään usein syväoppimismalleja, jotka voivat yhdistää syntaksin ja semantiikan.

Esimerkki: Lause "Kissa söi hiiren." Syntaktisesti subjekti on "Kissa", predikaatti "söi", objekti "hiiren". Riippuvuudessa "söi" on lauseen pääsana, ja sekä "Kissa" että "hiiren" liittyvät siihen riippuvuussuhteilla.

Yhteenvetona syntaksianalyysi on keskeinen työkalu sekä teoreettisessa kielitieteessä että käytännön sovelluksissa, ja sen kehitys jatkuu erityisesti luonnollisen kielen käsittelyn vaatimusten kasvaessa.