syklodekstriinit

Syklodekstriinit ovat ryhmä syklisiä oligosakkarideja, jotka muodostuvat glukoosiyksiköistä. Ne ovat rengasmaisia molekyylejä, joissa glukoosiyksiköt ovat liittyneet toisiinsa glykosidisilla sidoksilla. Yleisimpiä syklodekstriinejä ovat alfa-syklodekstriini (6 glukoosiyksikköä), beeta-syklodekstriini (7 glukoosiyksikköä) ja gamma-syklodekstriini (8 glukoosiyksikköä). Syklodekstriineillä on ainutlaatuinen rakenne, jossa ulkopinta on hydrofiilinen eli vesiliukoinen ja sisäontelo on hydrofobinen eli vettä hylkivä. Tämä rakenne mahdollistaa erilaisten hydrofobisten molekyylien "kapseloinnin" syklodekstriinin sisäonteloon. Tällaista kompleksiin muodostumista kutsutaan isäntä-vieras-vuorovaikutukseksi.

Syklodekstriinien ominaisuuksia hyödynnetään monilla teollisuudenaloilla. Niitä käytetään elintarviketeollisuudessa parantamaan aromeja ja makuja, vakauttamaan vitamiineja sekä peittämään epämiellyttäviä makuja. Lääketeollisuudessa syklodekstriinejä käytetään lisäämään veteen liukenemattomien lääkeaineiden liukoisuutta ja bioasaatavuutta, suojaamaan lääkeaineita hajoamiselta ja vähentämään niiden sivuvaikutuksia. Kosmetiikassa niitä käytetään hajusteiden vapautumisen hidastamiseen ja aktiivisten ainesosien stabilointiin. Lisäksi syklodekstriinejä käytetään ympäristösovelluksissa, kuten vedenpuhdistuksessa, sekä analyyttisessä kemiassa. Syklodekstriinien tuotanto perustuu tyypillisesti tärkkelyksen entsymaattiseen muuntamiseen. Ne ovat turvallisia ja biohajoavia aineita, mikä tekee niistä ympäristöystävällisiä valintoja moniin sovelluksiin.