suosituskirjeet

Suosituskirjeet ovat hakemuksiin liittyviä lausuntoja, joissa kirjoittaja arvioi hakijan osaamista, luonnetta ja potentiaalia. Ne täydentävät muita liitteitä ja ovat yleisesti käytössä korkeakoulujen pääsykokeissa, stipendeissä, harjoittelujaksoissa sekä työ- tai apurahahakemuksissa.

Kirjoittaja on usein opettaja, tutkimus- tai työohjaaja, työnantaja tai mentori, jolla on riittävästi tuntemusta hakijasta. Kirjeen tarkoituksena on antaa kolmannen osapuolen näkemys hakijasta ja hänen soveltuvuudestaan kyseiseen tehtävään tai ohjelmaan.

Sisältö rakentuu siitä, miten kirjoittaja tuntee hakijan: suhde ja ajanjakso; vahvuudet ja taidot sekä konkreettiset esimerkit saavutuksista. Yleisimmin mainitaan oppimiskyky, analyyttisyys, itsenäisyys, organisointitaidot, tiimityöskentely sekä mahdolliset johtajuus- tai projektikokemukset. Hyvä suosituskirje sisältää myös selkeän ja rehellisen arvioinnin sekä mahdolliset kehityskohteet.

Rakenne on usein selkeä ja virallinen: aloitus kertoo suhteen ja ajanjakson, pääosa tuo esiin vahvuudet ja todisteet, lopetus antaa suosituksen vakauden ja yhteystiedot. Pituus on yleensä 1–2 sivua. Kirje voi olla luottamuksellinen tai ei-luottamuksellinen; osasto tai järjestelmä voi vaatia, että kirjoittaja toimittaa sen suoraan vastaanottajalle.

Toimitus ja kieli vaihtelevat; kirjettä voidaan kirjoittaa suomeksi tai englanniksi, riippuen kohderyhmästä. Hakijan kannattaa antaa kirjoittajalle riittävästi taustatietoja, kuten hakukohteen kuvaus, CV sekä vaihtoehtoiset ohjelmavaihtoehdot, ja antaa riittävästi aikaa. On tärkeää varmistaa, että kirje on rehellinen, tarkistettu ja soveltuu hakijan tavoitteisiin.