suoruustoleranssit

Suoruustoleranssit on termi, jota ei toistaiseksi sovellettu laajasti suomenkielisessä tieteellisessä kirjallisuudessa. Yleisimmin sillä voitaisiin viitata kykyyn sietää happamuutta tai happamuudesta aiheutuvaa stressiä. Käytännössä termiä voidaan tarkastella kolmessa kontekstissa: biotieteellinen, elintarvike- ja materiaalitieteellinen sekä sovelluksellinen.

Biotieteellisessä kontekstissa suoruustoleranssit voisi käsittää solujen tai mikro-organismien kyvyn selviytyä alhaisen pH:n oloissa. Tämä riippuu lukuisista mekanismeista, kuten protonijärjestelmien säätelystä, stressivasteen aktivoitumisesta ja solun homeostaasin ylläpidosta. Tutkimuskohteina ovat esimerkiksi taudinaiheuttajien tai probioottisten bakteerien sopeutuminen hapekkaisiin ympäristöihin. Mittaaminen tapahtuu yleensä kasvu- ja selviytymisanalyyseillä, joissa tutkittava organismeja altistetaan eri pH-olosuhteille.

Elintarvike- ja elintarviketeollisuuden kontekstissa suoruustoleranssit voi viitata entsyymien tai mikrobien kykyyn säilyttää aktiivisuutta hapahdossa sekä tuotteen laatua ja säilyvyyttä. Tämä on tärkeää esimerkiksi hapettuneisuusvasteessa ja fermentointiprosesseissa, joissa happamuudella on merkittävä vaikutus makuun, rakenteeseen ja bakteerikasvuun.

Materiaali- ja teknologia-alalla termi voisi viitata rakennus-, kemikaali- tai biopohjaisten materiaalien kykyyn säilyttää toiminnallisuutta alhaisissa pH-olosuhteissa. Käytännön sovelluksissa suoruustoleranssit kuvaa materiaalin tai tuotteen vastustuskykyä happamuudelle.

Koska termi ei ole vakiintunut, sen käyttö kannattaa tarkentaa kontekstin mukaan. Tutkimuksessa ja teollisuudessa käytetään yleisimmin pH-sietokyvyn, acid-stress testien ja elinkyky-/kasvukokeiden kaltaisia mittausmenetelmiä.