suorakaidepulssit

Suorakaidepulssit ovat pulssimuotoja, joiden aikaprofiili on suorakulmainen: signaali pitää vakion amplitudin tietyn ajan ja on tämän jälkeen nolla. Yksittäisen suorakaidepulssin voi määritellä muodossa p(t) = A, kun t0 ≤ t < t0 + τ, ja p(t) = 0 muulloin. Tässä A on amplitudi ja τ pulssin kesto. Jos pulssit toistuvat säännöllisesti, puhutaan suorakaidepulssijonosta tai suorakaidevärähtelystä; jakso on T ja hyödyntämällä kestoa τ määritellään duty cycle D = τ/T, joka kertoo kuinka suuret osat ajasta pulssi on päällä.

Fyysisessä ja signaalien käsittelyssä suorakaidepulssit ovat keskeisiä perusmuotoja baseband-signaaleissa sekä digitaalisen viestinnän alkupinoissa. Ne voivat olla unipolaarisia (aina yhtäaikaisesti positiivisia) tai bipolaarisia (kaksi vastakkaista polariteettia). Puhtaaseen suorakaidepulssiin liittyy rajallinen aikakatkos, ja siten niiden taajuuskomponentit sisältävät laajan spektreumin; Fourier'n muunnos antaa p(t) Fourier-kohdan F(f) = A e^{-j 2π f t0} [sin(π f τ) / (π f)]. Päälobin leveys on noin 1/τ ja sivulobet seuraavat 1/f-käyrää. Pitkän keston pulssit tuottavat kapeamman spektrin, lyhyet pulssit laajemman.

Käytännössä suorakaidepulssit syntetisoidaan digitaalisten signaalien DAC-rajapinnoilla, joko suoraan tai pulssinmuotoilulla (esim. PWM). Niitä käytetään laajalti NRZ-linecodingissa, testisignaalien luomisessa sekä erilaisissa pulssipohjaisissa sovelluksissa kuten radarissa ja mittauksissa. Suorakaidepulssit ovat yksinkertaisia mutta eivät taajuusominaisuuksiltaan optimaalisia, mikä johtaa suurille sivulobille ja mahdolliseen intersymbolisiin häiriöihin ilman pulssinmuuntelua.