sulamislämpötiloja

Sulamislämpötila, tunnetaan myös sulamispisteenä, on fysikaalinen ominaisuus, joka kuvaa lämpötilaa, jossa aine siirtyy kiinteästä olomuodosta nestemäiseen olomuotoon paineen ollessa vakio. Tämä prosessi tunnetaan sulamisena. Sulamispiste on aineelle ominainen ominaisuus, toisin sanoen jokaisella puhtaalla aineella on oma, tietty sulamislämpötila normaalipaineessa. Esimerkiksi vesi jäätyy ja sulaa nollassa celsiusasteessa (273,15 kelviniä) normaalissa ilmakehän paineessa.

Sulamislämpötila riippuu aineen sisäisestä rakenteesta ja sidosten vahvuudesta. Vahvemmat sidokset aineen molekyylien tai atomien välillä vaativat enemmän energiaa, eli korkeamman lämpötilan, niiden rikkomiseksi ja sulamisen aikaansaamiseksi. Siksi aineilla, joilla on voimakkaat kemialliset sidokset, on yleensä korkeampi sulamislämpötila.

Paineella on myös vaikutusta sulamislämpötilaan. Useimmille aineille sulamispiste nousee paineen kasvaessa, koska suurempi paine edistää aineen pakkautumista kiinteään olomuotoon. Poikkeuksena on kuitenkin vesi, jonka sulamispiste laskee paineen kasvaessa, mikä johtuu sen epätavallisesta rakenteesta. Sulamispisteen määrittäminen on tärkeää materiaalitieteessä, kemiassa ja fysiikassa aineiden tunnistamiseksi, puhtauden arvioimiseksi ja niiden käyttäytymisen ymmärtämiseksi eri olosuhteissa.