sukellusveneet

Sukellusveneet ovat vedenalaisia sota- ja tutkimusaluksia, jotka on suunniteltu toimimaan suurimman osan ajasta veden alta piilossa. Niiden keskeisiä tehtäviä ovat tiedustelu, seuranta, torjunta ja iskut vedenalaiselta tai maantason kohteisiin. Vedenalainen liikkuminen saavutetaan äänieristetyillä hydrodynaamisilla runko-osilla sekä erillisellä voimalaitteella, joka voi olla diesel-sähköinen, ydinvoimainen tai vaihtoehtoisesti ilma- riippuvainen propulsionjärjestelmä (AIP). Diesel-sähköiset veneet tarvitsevat pintaan nousemista akun lataamiseksi, kun taas ydinvoimaiset veneet voivat kulkea pitkiä aikoja veden alla ilman tankkausta.

Sukellusveneiden kehitys on kulkenut tehostetun salamyhkäisyyden ja monipuolisten asejärjestelmien suuntaan. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset U-boatit osoittivat vedenalaisen sodankäynnin mullistavan vaikutuksen merivoimiin. Kylmän sodan aikana ydinvoimaiset SSBN- ja SSN-sukellusveneet muodostivat strategisen triadin keskeisen osan useiden maiden puolustuskykyä. Nykyisin suurin osa suurista merivoimista käyttää sekä diesel-sähköisiä että ydinvoimaisia veneitä, usein varustettuja kehittyneillä sensorijärjestelmillä, torpedolla ja ohjusjärjestelmillä.

Sukellusveneet jaetaan tyypillisesti hyökkäysveneisiin (esim. SSN/SSK), ballistisen ohjuksen veneisiin (SSBN) sekä ohjaus- ja torjuntakykyisiä SSGN-tyyppejä. Niiden roolit vaihtelevat tiedustelusta ja merialueiden valvonnasta strategicisiin iskuihin ja tukeen maihinnousuoperaatioissa. Moderneissa veneissä korostuvat matala äänitaso, hyvä manööveröinti, erittäin tarkka sensoritekniikka sekä kyky kantaa monipuolista aseistusta.