suhteellisuusperiaatteisiin

Suhteellisuusperiaatteisiin viittaa periaatteiden kokonaisuus, joiden mukaan fysiikan lait ovat samanlaiset kaikissa inertiaalikehyksissä. Viitteet ja mittaukset eivät voi erottaa liikkeen suuntaa tai nopeutta ilman kiinteää viitekehystä, jos järjestelmä on eristetty ulkoisista vaikutteista. Ajatus syntyi jo Galileo Galilein ja Newtonin mekaniikan aikaan, mutta kehittyi merkittävästi 1900-luvulla.

Erityinen suhteellisuusperiaate, joka muodostaa erityisen suhteellisuusteorian, kuuluu: luonnonlait ovat samoja kaikissa inertiaalikehyksissä ja valon nopeus on vakio. Tämä johtaa aikadilataatioon, pituusmuutokseen ja massan ja energian ekvivalenssiin, kuten E=mc^2.

Yleinen suhteellisuusperiaate laajentaa tämän gravitaatioon: paikallisissa kokeissa ei voida erottaa gravitaatiota ja kiihtyvyyttä. Gravitaatio nähdään geometriana: massat ja energia vaikuttavat ajan ja tilan kaareutumiseen.

Nykyään periaatteet ovat keskeisiä mm. hiukkasfysiikassa, kosmologiassa ja teknologisessa sovelluksissa kuten GPS, jossa sekä erityisen että yleisen suhteellisuuden korjauksilla on käytännön vaikutus.