suhteellislauseen

Suhteellislause on lause, joka liittyy pääilmaukseen ja tarkentaa tai kuvailee jotakin nimeä tai nimeäjää, yleensä substantiivia. Se muodostaa sanayhteyden kahden lauseryhmän välille siten, että kyseinen nimi toimii lauseen kohteena tai määritellään sen ominaisuuksin. Usein kyseessä on kertova tai lisätietoa antava lause.

Yleisimmät suomalaiset suhteellisanavat ovat joka, jonka, jonka, joiden sekä joissa, josta ja johon. Joka ja sen taivutetut muodot voivat viitata sekä ihmisiin että esineisiin; jonka ja niiden muodot ilmaisevat omistussuhdetta. Esimerkkejä: “talo, joka on vanha” (taloa kuvaava suhde), “kirja, jonka luin viime yönä” (kirja on se, jonka lukeminen mainitaan), “mies, jonka auto on punainen” (mies omistaa auton). Käytössä on myös monikon muodot kuten “jotka” ja “joiden”.

Suhteellislauseissa oleva verbi on yleensä suhtautuneen päälauskeen verbiin nähden itsenäinen ja ilmaisee ajallisen tai totunnaisen yhteyden. Lisäksi suomalainen voi muodostaa suhteellislauseen käyttämällä participiippimuotoa, jolloin päällä olevan lauseen määrittelevä ominaisuus esitetään lyhennetysti: “talon rakennettu vuonna 1900” tai “kirja, kirjoitettu vuonna 1920”.

Erotusheteristys ja rytmi: suhde voidaan ilmentää sekä tarkentavana että lisätietoa antavana lauseena. Standardissa kirjoituksessa suhteellislauseet sijoitetaan usein heti nimeä seuraamaan ja ne voivat erottua pilkulla, jos ne toimivat lisätietoa antavana kontribuutiona.

Suhteellislauseet ovat keskeinen keino kuvailla tarkasti ja tiivistää tietoa suomen kielessä, tarjoten sekä ainutlaatuisia että yleisiä ominaisuuksia aiheesta.