stoalaisuudessa

Stoalaisuus on antiikin Kreikasta peräisin oleva filosofinen koulukunta, jonka perustajana pidetään Zenon Kitionilaista noin 300 eaa. Stoalaisuuden keskeinen ajatus on, että hyve on ainoa todellinen hyvä ja pahe ainoa todellinen paha. Ulkoiset asiat, kuten terveys, omaisuus tai maine, ovat välinpitämättömiä, eivät hyviä eivätkä pahoja, vaan niitä voi käyttää joko hyveellisesti tai paheellisesti.

Stoalaiset uskovat, että maailma on järjestetty järjellä ja hyvällä luonnonlailla, johon ihmisen tulee pyrkiä mukautumaan. Tavoitteena on saavuttaa apatheia, mielenrauhan tila, jossa ihminen ei anna tunteiden, kuten pelon tai toiveiden, hallita itseään. Tämä saavutetaan hyväksymällä kohtalo ja keskittymällä siihen, mihin voi itse vaikuttaa: omiin ajatuksiin ja tekoihin.

Tunnettuja stoalaisia filosofeja olivat muun muassa Epiktetos, Seneca ja Marcus Aurelius. Heidän opetuksensa keskittyivät käytännön etiikkaan ja siihen, miten elää hyveellistä ja onnellista elämää kaikenlaisissa olosuhteissa. Stoalaisuus on vaikuttanut merkittävästi länsimaiseen ajatteluun ja elämänfilosofioihin.