standuptyyliset

Standuptyyliset viittaavat stand-up-tyylisiin esityksiin, teoksiin tai tyyleihin, joissa esiintyy yksin lavalla koomikko ja yleisö on läsnä. Keskeisiä piirteitä ovat yksin lavalla esitettävä monologi tai tarinankerronta, suora yhteydenotto yleisöön sekä huumori, joka pohjautuu usein jokapäiväisiin kokemuksiin. Esityksissä käytetään yleensä vähän rekvisiittaa ja lavasteita, ja rytmi sekä ajoitus ovat tärkeitä.

Käytännössä standuptyyliset esitykset korostavat jatkuvaa tarinankerrontaa tai sarjaa valmiita vitsikohtia, jotka jäsennellään usein aloituksesta, asetuksista, lopetuksista ja loppuhuipennuksesta. Huomio kiinnittyy havainnollisuuteen, itseironiseen huumoriin, politiikkaan tai satiiriin. Esittäjät luottavat rytmiin, äänenkäyttöön, ilmeisiin ja ajoitukseen naurun aikaansaamiseksi.

Historiallisesti stand-up kehittyi 1900-luvulla ja levisi eri puolille maailmaa, jossa se sai paikalliset muodot. Suomessa stand-up-kulttuuri kasvoi erityisesti 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla, jolloin syntyi omia klubeja, festivaaleja sekä televisio-ohjelmia, ja siitä tuli uuden sukupolven koomikoiden kotipesä suomen kielellä.

Variantteja ovat tarinankerrontaan painottuva stand-up, nopeita one-liner-vitsejä sisältävä tyyli sekä musiikilliset tai rekvisiittaa hyödyntävät esitykset, mutta standuptyyliset työskentelytavat rakentuvat ennen kaikkea puhuttuun kieleen ja yleisön kanssa käytävään vuorovaikutukseen.