standardisoimisprosessit

Standardisoimisprosessit tarkoittavat standardien kehittämiseen, ylläpitoon ja käyttöönottoon liittyvien toimintojen kokonaisuutta. Ne toimivat kansainvälisten, alueellisten ja kansallisten standardointielinten puitteissa ja ne koskevat monia toimialoja sekä teknisiä aloja.

Prosessi alkaa tyypillisesti tarpeen ja laajuuden määrittelyllä, jonka jälkeen perustetaan työryhmä tai tekninen komitea. Seuraavaksi laaditaan ehdotus standardiksi tai työohjelma, jonka sisältö käy läpi sisäisen tarkastelun ja julkisen lausuntokierroksen.

Seuraa äänestysvaihe jäsenmaiden tai -organisaatioiden välillä; standardit otetaan käyttöön hyväksyttyään ja julkaistaan. Elinkaaren aikana standardia seurataan ja tarvittaessa päivitetään.

Keskeisiä toimijoita ovat kansainväliset organisaatiot kuten ISO ja IEC sekä eurooppalaiset ja kansalliset standardointielimet. Prosessi perustuu konsensuksen hakemiseen, laajalle osallistumiselle ja oikeudellisesti kuvatulle menettelylle.

Hyödyt: helpottavat yhteentoimivuutta, laadun ja turvallisuuden parantamista sekä säädösten selkeyttämistä. Haasteita: osallistumisen kustannukset, pitkä aikataulu, tasapainon löytäminen innovaation ja standardin välillä sekä riskit fragmentoitumisesta.

Prosessi tuottaa standardin elinkaarelle: julkaisu, soveltaminen ja arviointiprosessit. Kansainvälisen standardisoinnin kannalta keskeistä on mahdollisuus pääsyyn globaalille markkinalle, samalla kuitenkin huomioiden kansallisen säätelyn yhteensovittamisen.