spatiotemporaalisia

Spatiotemporaalisia on suomalainen adjektiivinen muoto, jolla viitataan tilan ja ajan ulottuvuuksia yhdistäviin ilmiöihin tai ominaisuuksiin. Sana muodostuu spatiaalisen ja temporaalisen sanoista. Spatiotemporaalisia käytetään pääasiassa tieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan ilmiöitä, joissa paikan ja ajan riippuvuus on keskeinen.

Käyttökonteksteja on useita: fysiikassa ja kosmologiassa tapahtumat määritellään sekä niiden sijainnin että ajankohdan perusteella; spatiotemporaaliset mallit voivat kuvata esimerkiksi tapahtumien ketjuja, säteilyn kulkua ajassa ja tilan evoluutiota. Ilmiöt kuten liikkuvat aallot, törmäykset ja maailmankaikkeuden laajeneminen ovat esimerkkejä spatiotemporaalisesta tutkimusaiheista.

Kognitiivisessa tieteessä ja neurotieteissä puhutaan spatiotemporaalisesta koodauksesta, jossa aivot yhdistävät paikka- sekä aikatiedon, mahdollistamalla esimerkiksi reitinoppimisen ja liikkeen seuraamisen ajan kuluessa. Tiedonhallinnassa sekä kartta- että aikadatan analyysi voidaan toteuttaa spatiotemporaalisina malleina.

Termi esiintyy nykykielessä erityisesti akateemisessa kirjoittelussa ja oppikirjoissa, ja sitä voidaan käyttää sekä kuvailemaan tutkimusaihetta että konkreettisia, paikan ja ajan yhteydessä ilmeneviä ilmiöitä. Spatiotemporaalisia on osa laajempaa keskustelua tilan ja ajan fundamentaalisesta suhteesta nykyfysiikassa sekä kognitiivisissa malleissa.