sosiolinguistiikka

Sosiolinguistiikka on kielitieteen ala, joka tutkii kielen vaihtelua ja kielenkäyttöä yhteiskunnallisissa konteksteissa. Sen keskeinen kysymys on, miten sosiaaliset tekijät ja tilanne vaikuttavat siihen, millaista kieltä ihmiset käyttävät ja miten kieli muuttuu.

Keskeisiä käsitteitä ovat kielivarianteet ja varieteetit, kuten alueelliset ja sosioekonomiset erot sekä kielelliset identiteetit. Tutkimus nostaa esiin tilanteen ja roolin: esimerkiksi miten ihmiset muokkaavat puhettaan eri tilanteissa (style-shifting) ja miten koodinvaihto (code-switching) ilmaisee identiteettiä, ryhmään kuulumista tai statusia.

Metodisesti sosiolinguistiikka yhdistää laadulliset ja määrälliset lähestymistavat: kenttätyö, etnografiset menetelmät, sociolingvistiset haastattelut ja tilastollinen variaatiotutkimus (esim. variationist approach). Lisäksi käytetään kokeellisia menetelmiä kuten matched-guise -menetelmää kieli- ja asenneanalyysiin.

Historia: kenttä sai alkunsa 1960-luvulla tutkimuksista William Labov'n New Yorkin vähittäiskaupoissa ja muissa yhteiskunnallisissa konteksteissa. Muita vaikuttajia ovat Dell Hymes, Peter Trudgill, Basil Bernstein ja Penelope Eckert. Sosiolinguistiikka jaetaan usein variaatio- ja vuorovaikutussuuntautuneisiin näkökulmiin.

Nykyisin sosiolinguistiikka tutkii myös monikielisyyttä, kielen säilyttämistä ja kielen politiikkaa sekä kielenkäytön digitaalista ulottuvuutta sosiaalisessa mediassa ja muussa verkkoympäristössä. Tieteellinen arvo: ala tuottaa ymmärrystä kielen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta.