sopeutumiskäyttäytymisen

Sopeutumiskäyttäytyminen, eli akkommodaatio, on psykologiassa ja kasvatustieteessä käytetty käsite, joka kuvaa yksilön kykyä muuttaa omia toimintatapojaan, uskomuksiaan tai käyttäytymistään vastaamaan paremmin ympäristön vaatimuksia tai odotuksia. Se on olennainen osa oppimisprosessia ja sosiaalista vuorovaikutusta.

Käsite on keskeinen erityisesti Jean Piaget'n kehityspsykologisessa teoriassa. Piaget'n mukaan lapsi pyrkii jatkuvasti tasapainoon eli ekvilibraatioon kognitiivisissa rakenteissaan. Kun uusi tieto tai kokemus ei sovi olemassa oleviin skeemoihin eli kognitiivisiin malleihin, lapsi joutuu sopeutumaan. Tämä voi tapahtua kahdella tavalla: assimilaation kautta, jolloin uusi tieto muokataan sopimaan olemassa olevaan skeemaan, tai akkommodaation kautta, jolloin olemassa olevaa skeemaa muokataan tai luodaan uusi skeema vastaamaan uutta tietoa. Sopeutumiskäyttäytyminen liittyy ensisijaisesti tähän jälkimmäiseen prosessiin.

Käytännössä sopeutumiskäyttäytymistä ilmenee monissa tilanteissa. Esimerkiksi uuteen sosiaaliseen ryhmään liittyessään henkilö saattaa muuttaa pukeutumistaan, puhetapaansa tai sosiaalisia tapojaan sopiakseen paremmin ryhmän normeihin. Oppimistilanteissa opiskelija voi joutua muuttamaan opiskelutapojaan, jos aiemmat menetelmät eivät enää riitä uusien haasteiden edessä. Sopeutumiskäyttäytyminen ei ole passiivista mukautumista, vaan aktiivinen prosessi, jossa yksilö arvioi tilannetta ja tekee tietoisia valintoja toimintansa muuttamiseksi. Kyky sopeutua on tärkeää yksilön psyykkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen menestyksen kannalta.