solvanteisuudesta

Solvanteisuus tarkoittaa taloudellisen toimijan kykyä selviytyä pitkän aikavälin velvoitteistaan. Se kuvaa varojen ja velkojen rakenteen kykyä tukea jatkuvaa toimintaa sekä kykyä kestää taloudellisia shockeja. Solvanteisuus eroaa likviditeetistä, joka mittaa lyhytaikaista maksuvalmiutta; solvanteisuus keskittyy pitkän aikavälin kestävyyteen ja pääomarakenteeseen.

Yritysten solvanteisuutta arvioidaan yleisimmin omavaraisuusasteella (oma pääoma suhteessa varoihin) sekä velkaantumisasteella (velat suhteessa varoihin). Korkea omavaraisuus ja alhainen velkaantuneisuus parantavat solvanteisuutta. Pankkialalla käytetään lisäksi pääomariskiä kuvaavia mittareita kuten vakavaraisuus- tai pääomavaatimuksia. Yrityksen kannattavuus ja kassavirta vaikuttavat solvanteisuuteen, sillä pysyvä voitto ja riittävä operatiivinen kassavirta parantavat kykyä hoitaa velvoitteet.

Elintärkeää on myös mahdolliset herkkyystestit: miten heikentyvä tulos, korkojen nousu tai myyntien epävarmuus vaikuttavat solvanteisuuteen. Heikoin solvanteisuus voi johtaa luotonkierrossa tiukempiin ehdoisiin, luottoriskiin, saneerauksiin tai konkursseihin. Yksilötasolla solvanteisuus voi kuvata velkaantumisastetta tai nettovarallisuutta.

Arviointi perustuu tilinpäätöksiin, kassavirtojen analysointiin sekä mahdollisiin stressitesteihin. Kansainvälinen ja kansallinen sääntely voi asettaa vaatimuksia erityisesti rahoitus- ja pankkitoimialalle.