solukalvoista

Solukalvot ovat kaikkien solujen rajapintoja. Niiden pääasiallinen rakenne on fosfolipidien kaksikerroksinen kalvo, johon upottuvat proteiinit sekä pienemmät lipidejä. Fosfolipidit ovat amfifiilisiä: vesiliukoisten päiden ulottuvat kalvon molemmin puolin, kun taas hydrofobinen sisäosa muodostaa kaksikerroksen. Proteiineja on sekä integraali- että periferaalisina; integraaliproteiinit voivat muodostaa kanavia tai toimia kuljettajina ja reseptoreina, periferaaliset proteiinit osallistuvat usein signaalien vastaanottoon ja kalvon toiminnan säätöön.

Solukalvon tehtävänä on säädellä aineiden pääsy sisuksiin ja ulos ulkopuolelta sekä suojata solua. Se toimii myös kommunikointikanavana: reseptoriproteiinien kautta vastaanotetut ulkoiset signaalit voivat käynnistää sisäisiä vastetoimintoja. Kalvo mahdollistaa sekä passiivisen diffuusion että helpotetun diffuusion kautta tapahtuvan aineiden liikkumisen sekä aktiivisen kuljetuksen pumppujen avulla. Osa kuljetuksesta tapahtuu osmoosin avulla veden liikkuessa kalvon läpi.

Solukalvo on dynaaminen osa solua: fluid mosaic -mallin mukaan lipidi- sekä proteiinirakenne liikkuvat kalvolla, ja kalvon koostumus on osittain asymmetrinen, eli erilaisia molekyylejä sijaitsee eri puolilla kalvoa. Kalvo myös osallistuu solujen kiinnittymiseen, tunnistukseen ja viestintään muiden solujen ja ympäristön kanssa, mikä tekee siitä keskeisen osa-alueen solujentaloudessa ja kehityksessä.

---