sokeriliuoksissa

Sokeriliuoksissa tarkoitetaan liuoksia, joissa sokeri on liuennut liuottimeen, yleensä veteen. Yleisin sokeri on sakkaroosi, mutta liuoksia voidaan muodostaa myös glukoosin, fruktoosin sekä muiden sokerien kanssa. Sokeriliuoksia käytetään laajasti sekä nesteissä että nesteiden lisäksi; liuottimena voidaan käyttää myös glyserolia tai etanolia tietyissä laboratorio-olosuhteissa. Sakkaroosin liukeneminen veteen on voimakasta, ja sen liukenevuus kasvaa lämpötilan noustessa.

Sakaroosi on ei-elektrolyytti, joten liuoksessa ei muodostu ioneja. Tämä vaikuttaa liuoksen kolligatiivisiin ominaisuuksiin: kiehumispiste kohoaa ja jäätymispiste alenee suhteessa liuenneen sokerin määrään. Sokeriliuoksen tiheys ja viskositeetti kasvavat, kun pitoisuus kasvaa. Konsentraation ilmaisemisessa käytetään usein Brix-arvoa; mittauksiin sovelletaan refraktometria.

Käyttö ja merkitys: Elintarvikkeessa sokeriliuoksia käytetään makeutukseen, mehujen ja hillojen valmistukseen sekä säilöntään, koska korkea sokeripitoisuus vähentää veden aktiivisuutta mikrobien kasvun hidastamiseksi. Biologiassa ja lääketieteessä ne toimivat säilytys- ja tutkimusliuoksina sekä osmolaarisina kontrolliliuoksina. Sokeriliuokset voivat olla hygroskooppisia ja niitä voi kristallisoitua, jos olosuhteet muuttuvat, kuten viileämmässä tai kuivassa ympäristössä.

---